Pitkästä aikaa tuli otettua masukuva. Sellainen pallomaha tuo alkaa jo olla, että ei voi kukaan erehtyä mitä siellä kasvaa. Triathlon ja kestävyyslajit on jo aikaa sitten vaihtuneet kevyempiin. Pilates, jooga, vesijumppa, uinti ja kuntosaliharjoittelu tuntuvat hyviltä lajeilta. Muutaman kilometrin kävelystä koirien kanssa selkä kipeytyy jo kovin. Yritän silti urheasti viedä niitä metsään retkeilemään ja puuskuttaa itse mäkiä ylös ja alas hitaaseen tahtiin. Viime viikonloppuna oli hienot maisemat Ukko-Kolilla, kunhan ensin jaksoi kiivetä sinne laelle :)
Masukuvan taustalla näkyykin jo koottu vauvansänky odottamassa tulokasta. Kaikki alkaa olemaan valmista, mutta ei tarvitsisi vauvan vielä syntyä. Antaa hänen vielä kasvaa! Potkut tuntuvat voimakkaina ja masun läpi tunnistaa jo kantapään. Hassua! Esikoisen odottaminen on jännittävää, se on todettava.
Ne tömäkät potkut on aika jänniä, samoin esikoisen odotus. Mutta tähän on pakko todeta, että vielä jännempää oli odottaa kaksosia. Tuli kahdet tömäkät potkut ja tönäisyt ja synnytyksiä kaksi peräkkäin. Loppuajasta olin todella puuuuuuuh ja oikeastaan kaikki liikkuminen oli kaksi viimeistä kuukautta täysin kielletty :D. Voisi sanoa että jalat ristissä piti olla.
VastaaPoista:)
VastaaPoistaIhana kirjoitus <3
VastaaPoistaJa tosi hienoja villiksiä olet taas kutonut! Kyllä on pikkuisella ihanat värisuorat villiksiä. Ja vaippoja. Ja ja ja ;-)
Nähdään!